Hmm... Usein oon huomannu, että jos en haluu jotain tehä esim. Lähteä lenkille ni soitan sitten jollekin tutulle ja hoidan sen lenkin pois jutellessa. Tosin nyt kun 2 viikkoa seurannut rutiineita niin tuntuu, että keho ihan haluaa tehdä niitä. Musiikki auttaa myös minua, kuuntelen sitä usein mm. Työmatkoilla, toisaalta myös armollisuus...esimerkki: just sain rutiinit pelittämään ja herätys 5 ja siitä eteenpäin niin eikö töissä alkanut iltaviikko, en saanu itteä sitten millään 5 ylös, ymmärrettävää, koska vasta kotona 22-23 aikaan...joten siirsin iktaviikolle heräämisen 8-9 aikaan, joka sopii siihen rytmiin paremmin. Värit myös ihana ajatus, pitääpi ehkä kokeilla itsekin.

Tervetuloa mukaan^^

Ylipaino, vatsan turvotus, "motivaatio-ongelmat" liikkumisen aloittamiseen ja tekemiseen vaikka itse tekeminen onkin kivaa... Kokeillut vaikka mitä: -PT salilla (pt lopetti, niin minäkin, kun mukamas "tilivelvollisuus" lopou) -ruokavaliovalmennus -Ozempic ja Saxenda (kallista ja ei toimi loputtomiin, joten tauotin koko homman) -paleoruokavalio (hyvä, mutta kallis tämäkin😅) -herkkulakot -herkkupäivät -erilaiset "online ilmaiskurssit" >>>käytäntö jäänyt -Viimeisimpä Leptin fix ja sit tietty tämä haasteryhmä😅 (uskokaa tai älkää eka kurssi josta koin tiedon lisäks saaneeni apua käytäntöön)

Hmm... Mä oon ite harjoitellu tietoista pysähtymistä ja paikallaan oloa. Tein joskus aikanaan päätöksen, että haluun elää katumatta asioita. Omasta mielestä oon siihen aika hyvin pystynytkin. Yhteen aikaan tuntu et muutin about vuoden välein. Sit rupesin miettii, että mitä mä juoksen karkuun? Itseänikö? Hetkeksi pysähtyminen ja sellai "hei Anni, mitä sä oikeesti haluat, mihin sulla on kiire hetki". Sit tässä viimeaikoina on ollu sellai epämääränen tunne, että haluaisin muuttaa about vaan kaikki. Oon myös pohtinu sitä, että onko tää muutoksen tarve itestä lähtöisin vai jostain muusta. Koska huomasin myös olevani tosi vahvasti empaatti, eli koen myös muiden tilanteet tosi voimakkaasti omissa fiiliksissä. Ja lähipiirissä on ollut muutoksia. Tarkoittaa siis omalla kohdalla vahvempaa pysähtymistä ja itsetutkiskelua ennen päätöstä. Toki voisin vastata tähän kysymykseen myös turvallisuuden hakuisuus, muutoksen pelko, miellyttäminen, jatkuva asioiden opettelu, ja liian vähäinen tekeminen, toivo. Onhan näitä, mutta tälläsiä ajatuksia tällä kertaa😅

Koen sen ennemminkin sellaisena "sosiaalisena tapana", itelle ei oo koskaan ollut kahvi välttämättömyys, ja usein omalla kohdalla tultu juotua vaan, jos joku muukin ottaa tyylillä. Nyt haasteen aikana oon käytännössä unohtanu koko kahvin😅